Jos uusi kotisi osaisi puhua, kertoisiko se tämän surullisen tarinan?

Muutto voi olla stressaava kokemus tai raikas uusi alku. Tässä kertomuksessa annamme asunnon kertoa, miltä muuttaminen voi tuntua, jos uusi koti on pitkään täynnä muuttolaatikoita ja remontti keskellä muuttoa kiristää kaikkien hermoja. Toisaalta kotitalo kertoo vaihtoehtoisen tarinan siitä, mitä tapahtui, kun muutossa käytettiin avuksi pienvarastoa.

---

Olen aivan valmis: puhdas ja pinnat puleerattu. Vaikka olen pian 40-vuotias, olen edelleen valmis uudistumaan ja nauttimaan siitä. Odotan mielenkiinnolla kaikkea sitä, mitä seuraava elämänvaihe tuo tullessaan.

Tällä kertaa olen hyvin toiveikas. Luotan siihen, että minut laitetaan kauniiksi hyvällä maulla. En joudu kokemaan sitä, mitä edellisellä kerralla uuden elämänvaiheen alkaessa. Antakaapa, kun muistelen...

Siitä on nyt viisi vuotta, kun sain edellisen kerran uudet asukkaat. Tuolloin nelihenkinen perhe koirineen otti minut omakseen tukahduttavalla otteella. Alusta pitäen he tekivät kaikkensa saadakseen oloni mahdollisimman epämukavaksi. En saanut koskaan edes mahdollisuutta näyttää, millainen parhaimmillani olen.

Kun muuttoauto tuli pihaan, tajusin heti tavaroiden paljouden. Muovilaatikoita, pahvilaatikoita, banaanilaatikoita, kenkälaatikoita, jätesäkkejä, vaatepusseja, kasseja ja nyssäköitä kannettiin sisään loputtomana virtana. Huonekaluja oli liikaa. Varsinaisten kalusteiden lisäksi oli jos jonkin sortin harrastusvälinettä ja kuntopyörää, liikuntalaitteita ja jättiläiskokoisia leluja. Sillä koirallakin oli varmaan neljä erilaista kuljetushäkkiä.

Oivalsin saman tien, että noita kaikkia rojuja ei millään pysty sijoittamaan niin, että viihtyisyys säilyisi. Vaikka haluan korostaa, että olen pohjaratkaisultani ehdottomasti myös viihtymiseen soveltuva.

On pakko tunnustaa, että komerotilani ovat pienet. Ne täyttyivät nopeasti huonosti pakatuista nyssäköistä. Eriparisia huonekaluja sullottiin huoneet täyteen. Ja huonekalujen alle sijoitettiin jos jonkin sortin tavaraa: joulukoristeet olivat vanhempien sängyn alla ja kalastusvehkeet lastenhuoneessa. Melkein kaikki niiden jälkeen vapaaksi jäänyt lattiapinta-ala täyttyi epämääräisillä laatikoilla.

Viikko sisään muuttamisen jälkeen perhe aloitti niin sanotun pienen pintaremontin. Tavaroita siirrettiin huoneesta toiseen samaan aikaan, kun lattialistoja vaihdettiin ja seiniä yritettiin maalata yksi kerrallaan. Ahtaudessa remonttisuojaus unohtui ja pysyväksi muistoksi minuun jäi naarmuja ja maaliraitoja

Haluan korostaa, että perheen riitoja ei voi väittää minun syykseni. Itsepähän remontoivat asumisen keskellä. Vähempikin kiristää hermoja. Kun painajaismainen remontti lopulta oli ohi, ylijääneet remonttikamat tungettiin keittiön muutenkin tupaten täyteen yläkaappiin – pakkohan sitä listaa oli säästää, jos joskus pitää korjata koiransyömiä kohtia.

Remontin jälkeen elämä laatikoiden armoilla jatkui. Kun tavaraa on liikaa ilman sijoituspaikkaa, se lisää kaaosta. Kuuntelin kymmeniä kertoja perheen kärhämiä siitä, mistä löytyvät nuorimmaisen uimalasit tai edellisen kodin askarteluvälineet. Riitaa, riitaa, riitaa… ”Eihän täältä asunnosta löydä koskaan mitään!” – niin kuin se olisi minun vikani ollut.

Nyt tilanne on aivan toinen. Olen saamassa asukkaikseni samankokoisen perheen kuin tuo riitelevä Kiljusen herrasväki oli. Mutta tunnelma on ihan erilainen.

Varsinainen muuttopäivä oli jo. Sisään kannettiin tavaraa noin kolmasosa siitä, mitä edellisessä muutossa. Kaikki nyt sisään tuotu mahtui huoneisiin ja kaappeihini kevyesti – tilaakin jäi.

Perheen loppuomaisuus on kuulemma vuokravarastossa – he aikovat tuoda tavaraa tänne pikkuhiljaa tarpeen mukaan. Kaikkea ei ehkä tuodakaan, nämä fiksut uudet asukkaani pitävät muuton yhteydessä inventaarion ja hävittävät turhaa. Osan kausitavaroista he kuulemani mukaan säilyttävät varastossa jatkossakin – että kotona jää tilaa elää. Ja siitähän minä tykkään!

Minulla on siisti ja kaunis olo. Ja siitä muistuttavat myös perheen ja heidän vieraidensa päivittäiset kehut. He todella ovat ylpeitä minusta. Hiottu parkettini näkyy kauniisti ja ällöttävät laatikkopinot ovat vain ruma muisto. Uudet asukkaani löytävät tarvittavat tavarat helposti. Siivouskin sujuu nopeasti, kun en ole liian täynnä.

Tupaantuliaiset ovat ensi viikonloppuna, edellisiltä asukkailta ne jäivät lopulta kokonaan pitämättä. Arvaan, että tuparitkin hoidetaan minua arvostaen. Olen kaunis, nuorekas ja onnellinen.

Kiittäen,
Uusi koti

Tutustu Pelican Self Storagen ratkaisuihin kodin vaihtajille.

Oletko kiinnostunut tutustumaan säilytystilaratkaisuihin? Ota yhteyttä!