Mummon vanhat Seura-lehdet voivat aiheuttaa riitaa kesämökillä - kolmen kohdan resepti auttaa järjestyksessä
Siinä missä suomalaiset ennen viihtyivät kesämökeissä, joissa ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä, kesänviettopaikkamme muistuttavat nykyään usein kakkosasuntoja. Varustelutaso on sama kuin kotona, joten mökit ovat kuin pieniä omakotitaloja.
Tällä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, ammattijärjestäjä ja kulttuurihistorioitsija Ilana Aalto muistuttaa.
”Kunnossapidon ja järjestelyjen vaiva kasvaa samalla, kun tavaroiden määrä kasvaa”, Aalto sanoo. Tavaranpyöritykseen mökillä voi kulua kesäpäiviä, jotka olisi voinut viettää laiturin nokalla kirjaa lukien tai ystävien seurassa.
Kun ihmiset lajittelevat ja järjestävät tavaroitaan, yksi vaihtoehto on kesämökille vieminen.
”Usein lempeästi kyseenalaistan, että mikähän tavaratilanne mökillä on, sielläkin voi pihavarasto olla jo täpötäynnä”, Aalto sanoo.
Kolme kohtaa järjestykseen - resepti pätee kesämökilläkin
Mökit ovat usein yhteiskäytössä, jolloin veli tuo sitä ja sisko tätä. Aalto kehottaakin ihmisiä puhumaan auki kesämökin tavaroita koskevat ongelmat kiukkuisen jupinan sijaan. Kun pelisäännöt ovat selvät, kaikki tietävät, mikä asia on kullekin tärkeä.
Ilana Aalto suosittelee kolmiosaista järjestyksen reseptiä.
Meillä on sopiva määrä tavaraa.
Meillä on paikka kaikille tavaroille.
Laitamme tavarat omille paikoilleen.
”Kesämökillä tämä resepti vain korostuu, kun samaa rakennusta käyttävät eri ruokakunnat.”
Koska ihmiset usein suhtautuvat kesämökkeihin tunteellisesti, myös mökin tavarat ovat tunnetavaroita. Jos esineet ovat lapsuudesta asti olleet mökillä, suhde niihin voi aiheuttaa voimakkaita ristiriitoja.
”Voidaan ajatella nostalgisesti, että kun mummokin aikoinaan luki näitä Seuroja, niin minäkin luen”, Aalto kuvailee.
Sokeripihtejä ja kantopommeja
Ammattijärjestäjä Ilana Aallon omat kokemukset kesäasumisesta puolisonsa suvun kesähuvilalla ovat positiivisia. Huvila on rakennettu jo 1910-luvulla, joten aprikoimisen arvoista tavaraa kuitenkin riittää.
”Voi miettiä, onko velvollisuuteni säilyttää vaikka vanhoja sokeripihtejä. Miksi säilytän ja ketä varten?” Aalto miettii.
Varastoissa olevien 1950-luvun oppikoulukasvioiden käyttöarvo voi pohdituttaa. Kerran pihavajasta löytyi kantopommeja, jolloin paikalle jouduttiin kutsumaan poliisit.
Maaseudulla historia korostuu, kun samaa taloa eletään monessa sukupolvessa. Velvollisuudesta on voitu säilyttää vaikkapa kuuden sukupolven emäntien liemikauhat.
Ilana Aallon Paikka kaikelle -blogi
Oletko kiinnostunut tutustumaan säilytystilaratkaisuihin? Ota yhteyttä!